Omasta tahdosta riippumaton syömislakko.

Pari päivää on kielessäni ollut joku ihme rakkula. Se ei häiritse puhumista, ei juomista eikä tupakointia, mutta syömistä se häiritsee. Oikeastaan pureskelua. Sattuu aina niin maan perkeleesti. Jotenka en voi syödä. Mössöt ja keitot menee, jos ne ovat rakenteeltaan sileitä, mutta mitään pureskeltavaa en saa syötyä ilman kamalaa tuskaa. 
Tällaista on ollut aiemminkin joten tiedän että menee ohi, siinä voi kylläkin kestää. Eikä tämä ole yhtään mukavaa, pidän syömisestä. Ruoka on hyvää. 


Sain käytyä suihkussa. Oli niin kylmä niin menin kuumaan kylpyyn lämmittelemään. Nyt väsyttää. Väsyttää ihan tolkuttomasti. 

Saa nähdä miten tämän päivän vietän.. Toivottavasti saisin ainakin yhden kirjan luettua niin voisin pakottaa itseni käymään kirjastossa. Tai sitten kengistä voisi tulla saapumisilmoitus. Olisi pakko käydä postissa. (Toiveajattelua, olen niin väsynyt että lukeminenkin on hidasta.)